Myös etäarjessa tarvitaan hyvää vuorovaikutusta, läsnäoloa ja välittämistä – välittämisen kulttuuria. Me ihmiset kaipaamme yhteisöä ja haluamme kuulua joukkoon. On tärkeä tuntea olevansa luotettu, arvostettu ja osaava. Jos nuo tarpeet eivät saa vastakaikua, vaikutukset tuntuvat nopeasti.
Arjen vuorovaikutus
Mitä nyt puuttuu? Monen työyhteisön arkea ovat ennen – silloin vanhassa normaalissa – rikastuttaneet spontaanit kohtaamiset. Oli helppo kohdata käytävässä, kahvihuoneessa tai lounaalla ja vaihtaa ajatuksia. Arjen kohtaamiset täyttivät moninaisia tarpeita. Antoivat mahdollisuuden testata ajatuksia, kysyä neuvoja, saada uusia näkökulmia tai ihan vaan hetkisen rentoutua ja vaihtaa kuulumisia.
Hyvät etäkohtaamiset
Onneksi paljon on tehtävissä myös etäarjessa. Kiinnostus on hyvä lähtökohta lähteä tunnustelemaan tilannetta. Se kantaa pitkänkin välimatkan. Kun halu ymmärtää on aito, oikeat sanat ja kysymykset kyllä seuraavat perässä. Harjoitus tekee mestarin tässäkin.
Paljon puhutaan siitä, ettei etänä kohdata aidosti ja oikeasti. Samassa hengenvedossa ehkä todetaan, että kamerat pidetään kiinni, etäpalavereissa hoidetaan asiat nopeasti ja että vain yksi tai muutama puhuu. Eipä siis olekaan ihme, ettei kohdata. Inhimillisiin kohtaamisiin tarvitaan yhteyttä toiseen. Se syntyy läsnäolon tunteesta, siitä, että ollaan nyt, tässä ja yhdessä. Jaetaan, osallistutaan, kuunnellaan ja hengitetään samaa virtuaalista ilmaa.
Johtaminen luo pohjan
Johtaminen luo perustan sille, miten organisaatiossa toimitaan. Kun johto näyttää esimerkkiä ja houkuttelee muut mukaan hyviin kohtaamisiin, on helppo seurata. On sitä välittämisen kulttuuria, jossa ihmiset löytävät vahvuutensa ja kukoistavat.
Sanoita itsesi muille
Totta on, että etäyhteydellä ei näe toista kokonaan. Elekieli ei kunnolla näy, joten havainnoitavaa on vähemmän. Siksi kannattaakin panostaa sanoittamiseen eli omien tarkoitusten ja aikomusten avaamiseen toiselle. Sanoittaminen auttaa toista ymmärtämään sitä, mitä hän ei näe. Sanat ymmärretään helposti väärin, jos emme ymmärrä, miksi ne esitetään ja mistä ne kumpuavat. Avaa toisille näkökulmia ja kerro perusteita asioiden taustalla. Ne ovat siltoja, jotka auttavat samalle kartalle.
Lähtökohtana on se, että tunnet itsesi ja oman tapasi toimia. Et oleta, että muut tietävät sen, minkä itsekin tiedät. Et hyppää oikopolkuja asioista toiseen, vaan autat muut seuraamaan polun etenemistä. Muistat kenelle kulloinkin puhut ja muokkaat puhetapaasi sen mukaan. Osallistujien kielellä puhuminen on olennainen osa yhteyttä ja tavoitteiden saavuttamista.
Aitous herättää luottamusta. Ei siis kannata esittää olevansa kone, joka on aika oikeassa ja tehokas ja täydellinen. Inhimillisyys luo yhteyttä.
Miten yhteys syntyy?
”Mitä sinulle kuuluu?” on vahva yhteyttä luova kysymys. Sen vaikuttavuus syntyy taustalla olevasta asenteesta. Vain aito kysymys luo yhteyttä. Se pohjautuu haluun kuulla ja ymmärtää. Tarvitaan kärsivällisyyttä pysähtyä ja antaa toiselle tilaa kertoa. Kiinnostus ja halu kuulla luovat pohjan, josta voi ponnistaa arkojenkin asioiden puheeksi ottoon. Jos kohtaamisen taika kiinnostaa, lue lisää tästä.
Pelko siitä, mitä esille nousee
”On helpompi puhua itse eikä kysellä, koska ei tiedä, mitä esille nousee. Kysyvät ehkä jotain, mihin en tiedä vastausta.”
Pelko on yksi ihmisen perustunne ja se aktivoituu usein. Useammin kuin olisi tarpeen. Pelko kohdata tilanteita, joissa ei tiedä vastausta on yleinen. Mutta onko inhimillistä tietää vastaus kaikkiin kysymyksiin ja kyetä laukomaan se nopeasti ulos? Onko lähijohtaja automaatti, jonka kuuluu tietää ja kyetä aina vastaamaan?
Jokaisessa tehtävässä on asioita, jotka kuuluvat ammatin perus- ja ydinasioihin. Niihin on hyvä olla perusteltu näkemys, jonka kykenee myös pukemaan sanoiksi. Haastavaa onkin vetää raja siihen, mitä pitää tietää ja mitä puolestaan ei kannata yrittää toisten puolesta tietää. On raja, jolle ei ole selvää paikkaa, vaan vaatii herkkyyttä ja kokemuksista oppimista. Valmentava johtaminen on taitavuutta tämän tunnistamisessa; milloin kannattaa ohjata, milloin antaa toisen ottaa vastuuta ja oivaltaa itse.
Koska tunnistaminen on kaiken systemaattisen kehittämisen edellytys, jokainen oivalluksen hetki tekee meistä taitavampia. Jos uskoo, että jokainen tilanne on mahdollisuus oppia, oivalluksista ja ahaa-elämyksistä voi nauttia joka päivä.
Jos haluat tunnistaa, mistä nyt ponnistatte eteenpäin, pysähdy hetkeksi miettimään:
- Millaisia oman työyhteisön kohtaamiset nyt ovat?
- Miten välittäminen nyt näkyy arjessa?
- Mikä on oma vahvuutesi hyvän yhteyden rakentamisessa?
